VANHASTA LEIVINUUNISTA HAAVEILLESSA...

Olen päättänyt leipoa itse mahdollisimman ison osan siitä leipämäärästä, jota tässä huushollissa syödään :)

Syitä on useita,  kuten se, ettei tarttee syödä mitään höttöisiä "pullamössöleipiä" lisäaineineen, vaan ihan tuhtia tavaraa, ja vähemmillä myrkyillä :) Se on kiva tietää, mitä syö, sekä, kuinka tuoretta syö. Erityisesti monet kaupan paistopisteiden tuoreina pidetyt leivät on todellisuudessa kaikkea muuta kuin tuoretta; lojuneet paistamista odottamassa pakkasessa ties kuinka kauan. Meillä on tällähetkellä todella tiukkaa ruokabudjetin suhteen, joten se oman leivän & sämpylöiden leipominen kannattaa siinäkin mielessä, ja olikin se suurin syy leipomispäätökselle :)

Lisäksi olen aina pitänyt leipomisesta, ja vaikken mikään leipuri tai kondiittori olekkaan, niin ihan syötäviä leipomuksia saan aikaiseksi, useimmiten :) Joten, miksikäs en leipoisi? :)

Nyt olen opetellut tekemään juureen tehtyä hapatettua RUISLEIPÄÄ :) 

Onhan tuota toki tullut joskus tehtyä ennenkin, mutta varsinainen innostus ja aktiivinen leipominen on alkanut vasta tänä keväänä tämän leivon-mahdollisimman-ison-osan-leivistämme-itse -projektin alettua :)

Ensin kunnolla hapantunut taikina HAISEE, siis todellakin H-A-I-S-E-E, lähinnä hapansilakalle ;) 

On ne vekkuleita otuksia noi bakteerit, kun saa rukiinkin happanemaan, kiitos siis maitohappobakteereille! :) Hyvien bakteerien toivossa olen välillä tehnyt juuren/taikinan juustonteosta sivutuotteena tulleeseen juustoheraan.

Sitten, kun se valmis ruisleipä tulee uunista ulos, ja jo hieman sitä aiemminkin, se hapansilakan haju on vaihtunut ihanan kotoisaan TUOKSUUN! ❤   

Se tuoksu olisi vielä parempi, jos olisi se haaveilemani puulämmitteinen vanha leivinuuni; siitä olisi iloa niin mielelle kuin kielelle -kunhan sellaisen kanssa tulisi ensin sinuiksi! :) 

Nyt tyydyn koettamaan tulla sinuiksi tuon meitin "uuden" retrohellan kanssa, joka on aika tuulella käyvää sorttia; toisena päivänä ei haluaisi paistaa kypsäksi yhtään leipomusta, ja seuraavana päivänä saattaakin olla eri ääni kellossa niinsanotusti!

Leivinuunin lisäksi olisi tietysti hienoa omistaa sellainen upea käsintehty kunnon vanhanajan TAIKINATIINU!  

Sellainen, joka olisi pyhitetty vain ja ainoastaan ruisleivän leipomiseen, jonka reunoille sais aina jättää taikinaa kuivumaan! Ajatella, että meidän esi-isät ne on olleet niin käteviä käsistään, että ovat niitä tiinuja sunmuita käyttöesineitä Rakkaille vaimoilleen iltapuhteinaan tehneet!  ❤ 

Mulla olis se "hapansilakka" tuolla taasen leivinliinan alla odottelemassa :D 

Että yöllä tämä yökyöpeli pääsee taasen nuuhkimaan tuoreen leivän tuoksua, ja huomenna ehkäpä ukkelilla on töihin mennessänsä leipä kainalossansa :) Oli sillä tänäänkin, ihan vaan omasta päästä sävellettyä, juustoheraan leivottua superpehmeää leipää :)

❤

Ruisleipä on muuten todellista slooooooow foodia; parisen vuorokautta pitää malttaa odotella ennenkuin pääsee sitä valmista leipää maistelemaan! Sopii mulle, HIIIIIITAAAMMAN ELÄMÄN kannattajalle! ❤   

OMISTATKO PUULÄMMITTEISEN LEIVINUUNIN, JA JOS, NIIN TULEEKO SITÄ KÄYTETTYÄ LEIVONTAAN TAI RUOANLAITTOON? :)

Tämä sepustus kuvineen oli vastaus Pienen Linnun tämän viikon MakroTex -haasteeseen, jonka aiheena on HAJU/TUOKSU :) Linkkiä klikkaamalla pääsee katsomaan muiden haisevat tai tuoksuvat kuvat! :)

Leipomisterkuin Rakkaudella, Hulda